Huh..

.. taas täällä tapahtui ;(

Just tämä pieni hortonomin alku on alusta asti muodostanut viharakkaus suhteen tänä keväänä ekaan yritykseeni kasvattaa munakoisoa..

..munakoisosta ei tänään enää ollut kovin paljoa jäljellä, se oli lennellyt tätä ennen ruukustaan jo lukuisia kertoja löytyen milloin mistäkin puolelta pihaa!

Mutta tänään hortonomi antoi sille viimeisen iskun, syöden koko kasvin (ne hedelmät, lehdet, varren), tullessani kotiin Jukkis kertoi surulliset uutiset munakoison kohtalosta ja sitten..

..yhtäkkiä munakoison menetys ei ollutkaan suurin murhe tai murhe ollenkaan. Just alkoi turvota, ensin silmät, sitten nenä, posket..

..siinä huuli pyöreenä ihmetellessä, turvotus vaan paheni ja äkkilähtönä Jukkis pennun kanssa päivystykseen & minä vetämään juuri alkavaa kurssia. Oli muuten vaikein kurssi-ilta ikinä, huoli pienestä oli NIIN  kova ;(

Klinikalla J oli saanut heti hiilet ja hetken odottelun jälkeen turvotus oli alkanut laskea ja kun vimppa kurssi päättyi oli pieni jo lähes normaalin näköisenä ja KOTONA <3

Vaikka munakoisoa epäilen, ei tietenkään kukaan voi varmasti sanoa, tuliko reaktio siitä?  Ja oppiko hortonomi tästä jotain? Ei, ei ja ei mutta minä opin

-en yritä kasvattaa munakoisoa-

Taas osaa hetken nauttia elämästä, treeneistä, kaikesta, tässä ja nyt, kun koskaan ei tiedä mitä eteen tulee..